Pakkasriemuja

Hiljaiseloa täällä blogin puolella on kestänyt jo viikon. 

Touhua on kuitenkin ollut, suunnitelmia monellakin elämänsaralla. 

Eilen kävin kaikki lankani läpi ja olipahan inspiroivaa hommaa. 

Pari kerää sain illalla jo tehtyä pois kuleksimasta, mutta niistä joskus myöhemmin.

Kun taas tuli kunnon pakkanen, 26 astetta, niin piti lähteä leikkimään ulos.
Kun kuuma vesi kohtaa roiskeina miinus kaksikymmentäkuusiasteisen ilman, näky on upea.

Seuraava kuva olisi voinut toimia kuva-arvoituksena, 

mutta vettä, tiskiainetta ja hitunen glyserolia, niin pakkanen hoiti loput.
Siitä, kun olen viimeksi puhallellut saippuakuplia, on kulunut jo aika kauan.

Vuorimäntykin sai omat koristepallonsa.

Välillä piti käydä sisällä lämmittelemässä ja jatkaa taas leikkimistä.

Palaan taas lankapallojen pariin, joten mukavaa talvipäivän jatkoa kaikille!

Oi Islanti!

Tämän  Kultaisen kolmion kierroksella matkamuistomyymälässä

 näkemäni paidan haluaisin tehdä itselleni. 

Lankoja tähän en ole hankkinut ja muut projektit 

ajavat nyt edelle, mutta ihanahan tämä on.

 Myös tämä villapaitatrio oli mielestäni upea. 

Hieno idea nuo huovutusvillakoristukset.

 Hienointa Islannissa oli kuitenkin geysirit.

 Strokkur suihkutti lyhyehkön vierailumme aikana neljä kunnon vesisuihkua. 

Siis niitä lähes 20 metriä korkeita purkauksia. Huimaa!

Alueella pulputteli myös monia pienempiä kuumia lähteitä. 

 

 Maisemat olivat aivan uskomattomia.

Islanti vei sydämeni!

Hyvää Isänpäivää kaikille isille ja

erityisesti omalle rakkaalle isälle!

Sommerblau Þingvellirissä

Alennusmyynnistä ostamistani Katia Darling -merinokeristä yksi päätyi huiviksi, 

jonka ehdin saada valmiiksi Islannin matkalle. 

Jäätävä tuuli ja nollaa hipovat lämpötilat pitivät huolen, että huivi oli tarpeen.

Þingvellir oli yksi must see -kohteistani ja pakko sanoa, että en pettynyt. 

Kaunis ruska ja turistimassojen puuttuminen olivat 

selkeästi hieno juttu tämän vuodenajan suhteen.

Paikka on se, jossa Amerikan laatta ja Euraasian laatta erkanevat toisistaan

 ja jossa on 900-luvulla aloitettu parlamentin toiminta.

 Alue on kansallispuistoa ja se on YK:n maailmanperintökohde.

Huivi on tosiaan yhdestä 50 gramman kerästä

 ja sen voi tehdä juuri niin suureksi kuin lankaa riittää. 

Ohje ilmainen, Ravelryssä nimellä Sommerblau. 

Kevyesti saa valmista yhdessä illassa.

Jos vaikka jotakuta kiinnostaa nopea joululahjaneulomus.

   Tasamaan kasvattina olin jo haltioissani tästä pienestä putouksesta, 

mutta matka jatkui Gullfossille. 

 Mittasuhteita on mahdoton tallentaa kuviin, mutta sanattomaksi veti.

Lammasmaisemissa

Hieno reissu takana! 

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin käymään tulen ja jään 

sekä tietysti villan maassa, Islannissa. 

Reissuseurana oli molemmat tyttöni.

Viisi päivää olimme ihmettelemässä maisemia. 

Kameraan tuli lähes tuhat kuvaa, 

Kaiken vähänkään käsitöihin liittyvän laitan tänne blogiin.Villahan liittyy?

Runsaasti postauksia siis tulossa. 

Koittakaa kestää!

Nämä lampaat ovat erotuspaikalla. 

Villat pois ja teuraaksi! 

Lampaanlihakeitto oli kyllä herkullista, vaikka hellyttäviähän nämä ovat.

Tämän laitumen lampaat saavat nautiskella elämästä ainakin seuraavan talven yli. 

Taustalla on islanninhevosia. Harmi, että aika ei riittänyt ratsastamiseen.

 Aika vihreää oli, vaikka lämpötila hipoi nollaa. Vuorilla oli vasta satanutta lunta.

Nyt pikaiset heipat! Jatkan matkakertomustani huomenna. 

Pyykit kutsuvat eli alkaa arkimeininki. 

Pitäisi myös päättää, minkä neuleen aloitan matkamuistolangoista...

Lokakuun sukkakuume

Viime viikonlopun koulutuspäivän luento-osuudet pakottivat kädet töihin. 

Kaivelin jämälankapussia ja jämistä jalostui kirjoneulesukat. 

Eilen sain ne valmiiksi. Omaan jalkaan ja omilla lempiväreillä.

Koko on 41 ja lankaa sain kulumaan 77 grammaa.  

Lokakuussa iskee aina sukkakuume.

Aurinkoiset vapaat aamut olen käyttänyt kamera kaulalla kulkien.

  

Ihania aurinkoisia syyspäiviä!

Retkipala

Perheemme perinneretkipaikka on pieni puro naapurikunnassa. 

Purolle vie luontopolku ja paikalla on laavu. Saniaiset reunustavat puroa.
Siispä matkamuistopeittoon pala, jossa saniainen! (Tai sinne päin.)

Joka kerta olemme nähneet joitain metsäneläimiäkin: sammakko, pohjantikka, metso....

Kuvia niistä on harvemmin onnistuttu nappaamaan.

Eväiden syöminen ja tikkupullien paisto on ohjelmassa aina. 

Mukavia syyspäiviä!

Kolmas pala Koitelilta

  Matkamuistopeittoni kolmas pala on viime viikonlopun pikku reissulta inspiraationsa saanut koskien kuohua kuvaava neliö. Vapaasti virkkailin lyhyempiä ja pitempiä pylväitä kolmella eri värillä. Lopuksi siistin reunan kiinteillä silmukoilla.

 Kävimme siis Oulun Kiimingissä Koitelinkoskella, 

joka on Kiiminkijoen varrella oleva upea retkeily- ja kalastuspaikka.

  Joessa on kaksi vierekkäistä saarta ja niiden välissä koskipaikat.

 Kulkeminen on helppoa, hyvät sillat, leveät pitkospuut ja monia nuotiopaikkoja.

 

Kuohuntaa oli kivasti, vedestä ei nimittäin näillä seuduin ole ollut pulaa tänä kesänä.

Mukavaa perjantaita!

Valokuva-arvuutuksen ratkaisu

Maanantain lintukuva-arvuutus  paljastuu nyt. 

Kuvassa petolinnulta näyttänyt siivekäs oli kaikille tuttu kuovi vähän erikoisesta kuvakulmasta. Pyörälenkkini varrella on pellolla pesä ja napsin kuvia, kun emolinnut kaartelivat ylläni. 

Ylemmästä kuvasta linnun jo tunnistaa helposti.

 Kiitos Romulyylille arvauksesta!

 

 

Samaisella hiljaisella hiekkatiellä on pientareet täynnänsä mesimarjaa. 

Jos ilmat lämpenisivät, niin pölytys saattasi onnistua ja loppukesästä pääsisi nauttimaan tästä parhaimman makuisesta marjasta, mitä Suomen luonto tarjoaa.

Välillä pyöräilen rehevämmässäkin maisemassa.

Näillä kohdin lintujen konsertti on jotain huumaavaa.

Mukavaa keskiviikkoa!

Maanantaiarvuutus

Kässäinto on edelleen hakusessa, mutta eiköhän se vielä palaudu. 

On vaan niin paljon muuta puuhaa ja suunnitelmaa.

Aamupäivällä kävin pyörälenkillä ja nappasin kuvan tällaisesta siivekkäästä. 

Kommentteihin voi heittää arvauksia tästä linnusta. 

Siipiväli on 89-106 cm ja laji elää jopa 30-vuotiaaksi.

Ja on varmasti tutumpi kuin kuvasta voi päätellä ;)

Muitakin luontokappaleita on tallentunut kameraan. 

Näin söpö rusakonpoikanen pomppii pihallamme päivittäin.

Ei haittaa, vaikka vähän söisikin ruusupensaita ja muita kasveja.

Parhaiten näyttää maistuvan apila, eli hän toimii pienenä apuna nurmikonleikkuussa.

Pihalla pesivä harakka antoi pienelle kyytiä vielä viime viikolla,

 mutta nyt alkaa olla jo kokoa niin, että harakka jättää pupusen rauhaan. 

Seuraavaksi odotellaan, että harakanpoikaset lentävät pesästään.

Suokukka  lopettelee ja hilla aloittelee kukintaansa.

Jos tarkkaan katsoo, suokukalla on pieni hämis.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Sihinää

 Törmättiin lintureissulla tällaiseen sihisijään. 

Rauhallisena, ehkä vähän kylmissään lähti eri suuntaan.

 

Vielä ei vihreys meillä täällä huikaise, pihallakin kukkii vasta scillat.

Pajut ja sarat kuitenkin värittävät jo luontoa.

 

Muurahaiset ovat heräilemässä.

 

Iskee aina tähän aikaa vuodesta pieni kateudenpoikanen, kun blogit ovat täynnä kukkivia vuokkoja, sipulikasveja ja muita keväisiä kukkijoita. 

Minä revin positiivisuuden siitä, ettei ole vielä yhtään sääskeä!