Huivi lahjaksi

Nyt kun paketit on jaettu, voi tänne blogiin päivitellä mitä tuli tehtyä.

Äidilleni virkkailin pitkän huivin Katia Darling -langasta aaltokuviolla.

 Yhteensä käytin kolme kerää lankaa ja sain oikein hyvän tekosyyn käydä lankakaupassa, 

kun huivi olisi jäänyt liian lyhyeksi varastossani olevilla kahdella kerällä. 

Samalla kotiutin huivilangat ensi jouluksi.

Leveyttä huivilla on vajaa 30 senttiä ja pituutta ihan reilusti. 

Käytin kutosen koukkua ja äkkiähän tämä valmistui.

 Ilmainen ohje on täällä.

Koska ulkona näkyy huivin heleimpiä värejä taivaalla, 

niin on riennettävä äkkiä ulkoilemaan.

 Nättejä pakkassäitä kaikille!

Helpoista helpoin ja sairaan nopee

 Koska muutama joululahjajuttu on vielä pahasti vaiheessa, 

niin päätin toteuttaa viimetingan lahjatoiveen helposti ja nopeasti. 

Lapsi toivoi harmaata huivia, joten lankakaupoille ja

 neljä kerää Sirdarin Big Softieta ja kympin koukku. 

Aloitukseen ketjusilmukoita 2 x kaulan ympäri ja loppu pelkkiä puolipylväitä.

Lankaa kului kaikki neljä kerää, eli 200 grammaa.

Huivi on ihanan pehmeä ja muhkea. 

Ja jää aikaa vielä tehdä loppuun muut lahjat.

Retkipala

Perheemme perinneretkipaikka on pieni puro naapurikunnassa. 

Purolle vie luontopolku ja paikalla on laavu. Saniaiset reunustavat puroa.
Siispä matkamuistopeittoon pala, jossa saniainen! (Tai sinne päin.)

Joka kerta olemme nähneet joitain metsäneläimiäkin: sammakko, pohjantikka, metso....

Kuvia niistä on harvemmin onnistuttu nappaamaan.

Eväiden syöminen ja tikkupullien paisto on ohjelmassa aina. 

Mukavia syyspäiviä!

Mummolaan kun pyöräilemme....

Nyt kun kesä on virallisesti syyskuun alettua kääntynyt syksyksi, katse kääntyy kesän huippuhetkiin. 

Eräs meidän kesän parhaista jutuista oli retki mummolaan pyörällä. Matkaa kertyi rapiat 50 kilometriä, vaihteettomalla mummopyörällä ihan kelpo matka.

Matkasta muistoksi virkkailin matkamuistopeittoon palasen. Taisi olla kirjasta 200 virkattua ruutua. Nyt on äkkiä lasketuna vasta kuusi palaa valmiina, eli reissata saa vielä kovasti, jotta peitoksi asti palat riittävät.

Neristan inspiroi

Teimme päivän reissun Kokkolaan shoppailun ja kesäturistimeiningin teemoilla.
Kävimme vanhassakaupungissa, Neristanissa ja siellä kuvailin vanhoja idyllisiä rakennuksia. Kirppikseltä ostin vanhan Arabian Kesäkukka -kastikekaatimen ja antiikkiliikkeessäkin pyörähdin, mutta sieltä ei mitään tarttunut mukaan. Kirppiksen pihapiirissä oli ihania pioneita ja pionin nimellä oli tämä kuvan virkkaus kirjassa 200 virkattua ruutua.
Taas sai matkamuistopeittoni yhden palasen.

 

Mukavaa päivänjatkoa!

Turkansaaren retki

Turkansaari on ulkomuseoalue Oulussa. Kuten arvata saattaa, paljon on esineistöä tervanpolttoon liittyen. Muitakin vanhoja elinkeinoja on esittelyssä. Vanhat rakennukset ovat aina ihania.

Turkansaaresta löytyy myös kirkko (josta en hoksanut ottaa kuvaa ulkoapäin). 

Katon sentään kuvasin, tervaahan tuo kaipaisi.

Sisällä kässäihmisen katse osui kauniiseen ryijyyn,

 ja matkamuistopeittoni sai taas yhden palan lisää.

Ihan ei värit vastaa mallia, mutta jämälangoilla menen joten saa luvan kelvata. 

Kirkossa on paljon häitä kesäisin ja hääparit saavat juhlahuoneen orsille oman leivän. 

Tarkkaan kun katsoo, niin nimikirjaimet ja päivämäärä löytyy jokaisesta.

 

 

Vanhat kangaspuut ovat todella kauniita.

 

  Muitakin pikku retkiä olemme perheen kanssa tehneet, niistä lisää jatkossa. 

Kivoja reissumuistoja kertyy ja matkamuistopeitto kasvaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kolmas pala Koitelilta

  Matkamuistopeittoni kolmas pala on viime viikonlopun pikku reissulta inspiraationsa saanut koskien kuohua kuvaava neliö. Vapaasti virkkailin lyhyempiä ja pitempiä pylväitä kolmella eri värillä. Lopuksi siistin reunan kiinteillä silmukoilla.

 Kävimme siis Oulun Kiimingissä Koitelinkoskella, 

joka on Kiiminkijoen varrella oleva upea retkeily- ja kalastuspaikka.

  Joessa on kaksi vierekkäistä saarta ja niiden välissä koskipaikat.

 Kulkeminen on helppoa, hyvät sillat, leveät pitkospuut ja monia nuotiopaikkoja.

 

Kuohuntaa oli kivasti, vedestä ei nimittäin näillä seuduin ole ollut pulaa tänä kesänä.

Mukavaa perjantaita!

Kakkospala

Matkamuistopeiton toinen pala on valmis. 

Inspiraationa värille toimi Tuhkolman saariston ihanat rakennukset sekä kuninkaanlinna 

ja risti-ideana oli Storkyrkan ja kuninkaanlinnan kirkko, 

jossa oli häät tässä muutama viikko sitten. 

Aika simppeli palanen. Vielä voisi merimatkasta jotain inspistä löytyä...

Matkamuistopeitto starttaa

Taannoisella Helsingin ja Tukholman matkalla sain idean, että alan virkata peittoa, jossa on paloja kivojen reissujen, paikkojen tai lomahetkien inspiroimana. On sitten joskus vuosien päästä peitto, jonka alla muistella menneitä.

Ensimmäinen pala on nyt valmis, piiiitkällä viiveellä. Päättely oli aikaavievä (lähinnä ajatuksen tasolla) prosessi, mutta nyt Lilypond -niminen pala on purkissa ja tykkään kovasti. Langat ovat sekalaisia omista varastoista löytyneitä jämiä.

Inspiraatio tuli Kaisanieman kasvitieteellisen puutarhan lummelammella Helsingissä. 

Ohjeen löysin alunperin Suden idealootasta. On muuten aika huikea ohje ihanaan lummepeittoon. Kaikki blokit olivat ihania. Näin minä Kaisaniemessä kivan sinisenkin lumpeenkukan....

Kaisaniemen puutarha ja arvontamuistutus

Helsingin mukavin kohde taannoisella reissullamme oli ehdottomasti Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha. Kivenheiton päässä rautatieasemasta aivan ihana keidas! 

Miksi en ole aiemmin tänne osannut!

Vaihtoehtoina meillä oli Alppiruusupuisto Haagassa, mutta aikataulumme oli aika tiukka (lapsillakin oli omia pakko päästä -kohteita, lähinnä shoppailuun liittyen, ei onneksi enää Lintsiä). 

Olihan näitä rhodoja Kaisaniemessäkin ihan silmäruuaksi asti.

 Minä niin rakastan vanhoja puutarhoja ja kasvihuoneita. Ja täällä oli ihana henkilökunta.

Suurimman vaikutuksen tekivät tietysti parananjättilumpeet, joilla on 150 cm halkaisijaltaan olevat lehdet, jotka kannattavat jopa 70 kilon painon. Huikeaa! Lisää aiheesta *klik*

 

Puutarhassa sain aivan hassun idean. 

Vaikka minulla on virkattu peite keskenkin, niin aloitan uuden. 

Ideana on, että virkkaan aina jonkin kivan reissun muistoksi palan. 

Ja aloitan lumpeella! Ohje on Lilypond!

Ja tästä tulee ihan luvan kera ikuisuusprojekti. Sitten eläkeläisenä voin köllötellä teekupin kanssa peiton alla ja muistella jokaisen palan tarinaa ja reissua. Ja varmaa on, että peitosta tulee riemunkirjava, täysin tyylitön, mutta ah, niin muistorikas.

 Nyt vaan lankoja etsimään!

Ja hei! Muistakaahan osallistua edellisen postauksen arvontaan!

Ihanaa päivää kaikille!

Kesähuivi juhannusrientoihin

Nyt se on valmis ja tykkään niin!

Värikäs, keveä ja sellaisista materiaaleista tehty, 

että ei tarvinut omaa kaappia kauemmas mennä.

Virkkailin reunaan tekemiini pykäpistoihin yhden pylvään ja yhden ketjusilmukan per pykä.

Sitten virkkailin p-kjs-p-kjs p -kaaret ja kolme kiinteää silmukkaa väliin kiertäen koko huivin.

Siis piparkakkureunamaista jälkeä syntyi, vaikka välillä tuntui, että kestää ikuisuus kiertää koko reuna, huvilla on kuitenkin kokoa 180x40 cm. Kolmatta kierrostakin mietin, mutta pitsi olisi muuttunut liian raskaaksi. Langanmenekistä ei ole haisuakaan, ehkä 20-30 grammaa?

 

Aurinkoisella mielellä tuli väkerrettyä voikukkaseppelekin. 

Perinteinen riukuaita on muiden väkerryksiä, aivan upea onkin.

Siitä ei löydy nauloja, vaan se on perinteitä noudattaen sidottu närevitsaksilla.

Kesäisiä päiviä kaikille!

Äitienpäiväsunnuntai

Äitienpäivä hurahti kahvitellen, pihamaata rapsutellen ja auringosta nauttien.

Välillä kuvasin villatakin kaveriksi virkkaamani kevyen huivin. 

Vaaleanpunainen lanka kului loppuun ja kulutus yhteensä oli 36 grammaa.

Harmaakin on jämää, tästä paidasta.

Hyvää Äitienpäivää, erityisesti omalle rakkaalle Äidille!