Alpakkamerinoraitaa

Jokasyksyiset raitasukat tuli jälleen kerran neulottua. 

Miehelle, mutta kuvassa omissa jaloissa, siksi koko hippasen reilu.

Lankana minulla oli pätkävärjätty Viking Alpaca Sport, joka oli ihanan pehmeä ja mukavasti neuloutuva. Materiaali on 30% alpakkaa, 40% merinoa ja 30% nailonia.

Tein 3,5 mm kuutiopuikoilla ja lankaa kului 120 grammaa.

Nyt seuraavaksi ehkä huivin aloitus ja matkavirkkuukin pitäisi keksiä, 

Seinäjoen messuihin on vajaa viikko.

En voinut vastustaa

 Koko vuoden olen ollut aika maltillinen lankaostoksissani.

Alle kilo on kotiutettu.

Paikallisen pikkuputiikin lanka-alessa en kuitenkaan voinut vastustaa 

tätä ihanan väristä, pehmoista Katia Darling -merinovillaa.

  Nyt on hakusessa mukava huiviohje. Saa vinkata.

Labyrinttivarret

Vihdoin rauhallinen hetki istahtaa koneelle ja laittaa jotain valmista tänne blogin puolelle. 

Syyskiireet ja lämmin sää ovat vieneet blogilta huomion pitkäksi aikaa.

Suuri Käsityölehti elokuulta innoitti tekemään nämä sukat. 

Varren kuvio näyttää kirjoneuleelta, mutta on tehty nostetuilla silmukoilla.

Lanka on Hjertegarnin Basic ja sitä kului näihin 41 numeroisiin sukkiin 110 grammaa. 

Kiva ohje, voisin tehdä toiset vähän vähemmän räväkällä väriyhdistelmällä.

 Mukavaa päivää!

 

Mummolaan kun pyöräilemme....

Nyt kun kesä on virallisesti syyskuun alettua kääntynyt syksyksi, katse kääntyy kesän huippuhetkiin. 

Eräs meidän kesän parhaista jutuista oli retki mummolaan pyörällä. Matkaa kertyi rapiat 50 kilometriä, vaihteettomalla mummopyörällä ihan kelpo matka.

Matkasta muistoksi virkkailin matkamuistopeittoon palasen. Taisi olla kirjasta 200 virkattua ruutua. Nyt on äkkiä lasketuna vasta kuusi palaa valmiina, eli reissata saa vielä kovasti, jotta peitoksi asti palat riittävät.

Ruutuvarret

Kässähommat ovat olleet sivussa muiden kiireiden tieltä ja bloggaustahti hiipui tilapäisesti.

Puikot ovat kuitenkin kilkattaneet. 

Uusimman Käsityölehden (elokuu 20015) ohjeista useampikin innosti. Ensimmäisenä otin puikoille ruutuvartiset sukat, pienesti muokaten, koska taas käytin jämää varteen. Regian Fluormanian sain nyt loppuun. Varressa on taite, uusi tuttavuus sukissa minulle.

Musta lanka on myös uusi tuttavuus ja kadun syvästi, että koskaan haksahdinkaan tutustumaan. 

Tuli vielä ostettua toisiinkin sukkiin samaa lankaa, kääk! 

Eli en ikinä, ikänä, osta enää Hjertegarnin Basic -nimistä lankaa. Karkeaa, löyhäkierteistä, sotkeutuvaa ja kaikin puolin nihkeää. Selvittelin lankaa useampaan otteeseen ja kerran meni hermo niin pahasti, että tartuin saksiin. Toivon todella, että lanka edes kestää käytössä, villaa on 75% ja polyamidia 25%. Nalle olisi ollut reilusti parempi valinta, mutta ajattelin kokeilla jotain uutta.

Yhteensä lankaa näihin upposi 96 grammaa ja sukan koko on 41. Lehden ohjetta viilailin silmukkaluvun ja varren joustimen sekä varren pituuden osilta. 

Ihan kivan näköiset näistä tuli kaikesta huolimatta.

 Aurinkoista päivää!

Sukat ja satoa

Palaan aina muutamiin luotto-ohjeisiini. Mielikuvituksen puutetta?

Kalajokisukat, piirakkasukat ja nämä (reilusti muokatut) kromosomisukat ovat minulle mieluisia.

Ohje on Ullaneuleesta. Käytin näihin Wilmaa (jämiä, siksi kummat raidat terässä).

Lankaa kului 64 grammaa. 

Omia lankavarastoja olen saanut nyt kesän aikana pienentymään ihan kivasti ja nekin vähät, mitä olen ostanut, olen neulonut lähes saman tien pois.

Olen täydentänyt pakkaseen meneviä marjavarastoja.

Aika paljon kyllä on mennyt suoraan piirakoihin ja smoothien raaka-aineeksi.

Vadelmat eivät vielä ole lähellekään kypsiä, karhunvadelma ei edes kukkinut tänä vuonna. 

Amppelitomaattini on nyt tässä vaiheessa. 

Onneksi nämä viimein saapuneet lämpimät säät ovat kypsyttäneet ensimmäiset makoisat tomaatit.

Lämmintä alkavaa viikkoa!

Sävyjä luonnosta

Aika räikeästä Bravo -langasta tein sukat kokoa esikoululainen. Lankaa kului 38 grammaa. 

Lanka on keinotekoisen oloista niin materaaliltaan kuin väreiltään, mutta kun tarkemmin värejä tarkastelin, niin löytyyhän sitä kesäisestä luonnostakin värikkyyttä. Tai ainakin pihan kasveista.

Villasukathan nämä eivät varsinaisesti ole, mutta etujakin löytyy.

On helppo pestä, kuivuvat nopeasti ja toivottavasti pysyvät ehjinä sen aikaa, 

minkä jalka ehtii olla sopivan kokoinen. 

Pakkaskeleille pitää olla sitten enemmän luonnonmateriaalia, oikeasti.